Hyvinvointialueet toimivat poikkeuksellisen kovien taloudellisten ja toiminnallisten paineiden alla. Monilla alueilla joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, jotka vaikuttavat sekä työntekijöihin että potilaisiin. Toimipisteitä sulkemalla tavoitellaan kustannustehokkuutta, mutta samalla hoitoon pääsy voi vaikeutua.
Yksi keino turvata lähiterveyspalveluiden säilyminen voisi olla toimintojen uudelleenorganisointi – esimerkiksi siirtämällä välinehuoltoa keskitetyksi palveluksi. Tällöin potilaiden sijaan matkustaisivat instrumentit.
Ulkoistettu välinehuolto voi tukea hoitotyön sujuvuutta
Useilla hyvinvointialueilla on jo otettu käyttöön keskitetty välinehuolto, jonka avulla on saavutettu merkittäviä säästöjä riippuen yksikön koosta ja tarpeista. Tärkeää on, että säästöjen lisäksi ulkoistuksella voidaan tukea myös henkilöstön työhyvinvointia ja potilaiden palvelujen saavutettavuutta.
Kun instrumenttien huolto keskitetään, vapautuu terveydenhuollon ammattilaisilta aikaa heidän ydintehtäväänsä – potilaiden kohtaamiseen ja hoitoon.
Lähipalvelut tukevat tasa-arvoista hoitoon pääsyä
Lähiterveyspalveluiden uudelleenorganisointi on monella alueella välttämätöntä, mutta sillä voi olla vaikutuksia siihen, miten helposti ihmiset pääsevät hoitoon. Kun välinehuollon toteutus saadaan järjestettyä kustannustehokkaasti, niin voidaan jopa säästyä lähivastaanottojen sulkemiselta. Näin voidaan osaltaan tukea yhdenvertaista hoitoon pääsyä myös harvemmin asutuilla alueilla.
Kun välinehuollon ulkoistamisella saavutetaan merkittäviä kustannussäästöjä, niin aina ei ole välttämätöntä siirtää hoitoa kauemmas, vaan ihmiset voivat edelleen saada tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti tutussa toimintaympäristössä.
Hoitoon hakeutumisen kynnys madaltuu
Kun hyvinvointialueilla tarkastellaan erilaisia säästömahdollisuuksia, on tärkeää huomioida ratkaisujen pitkäaikaiset vaikutukset. Esimerkiksi lähipalveluiden saavutettavuuden heikentyminen voi vaikuttaa hoitoon hakeutumisen aktiivisuuteen etenkin ikääntyneiden tai liikuntarajoitteisten kohdalla. Hoidon viivästyminen voi johtaa oireiden pahenemiseen ja myöhemmin enemmän resursseja vaativaan hoitoon.
Nopeasti hoidettavissa olevista vaivoista voi kehittyä pidempää hoitoa edellyttäviä sairauksia, ja joissain tilanteissa tämä voi johtaa esimerkiksi siirtymiseen laitoshoitoon. Kokonaiskustannukset voivat näin kasvaa, vaikka alkuperäinen säästö olisi ollut lyhyellä aikavälillä merkittävä.
Kun kustannustehokkuutta haetaan toiminnoista, joiden ulkoistaminen ei vaikuta suoraan palveluiden saavutettavuuteen, niin hoitoon päästään hakeutumaan oikea-aikaisesti. Ennen kuin päätöksiä tehdään terveysasemien sijainnista tai määrästä, on tarkoituksenmukaista arvioida mahdolliset vaihtoehtoiset säästökohteet.
Työhyvinvointi rakentuu selkeistä rooleista
Terveydenhuollon henkilöstön jaksamisesta huolehtiminen on hyvinvointialueiden keskeinen tavoite. Kun välinehuollon kaltaiset tukitoiminnot toteuttaa koulutettu ja tehtävään erikoistunut henkilöstö, hoitotyöntekijät voivat keskittyä omaan asiantuntijatyöhönsä. Tämä voi lisätä työn mielekkyyttä ja vähentää kuormitusta.
Suomen Välinehuollossa työskentelevät henkilöt ovat kouluttautuneet nimenomaan välinehuollon tehtäviin ja työskentelevät laadun ja potilasturvallisuuden vaatimukset täyttävissä tiloissa.
Kohti toimivaa kokonaisuutta
Välinehuollon ulkoistus ei ole ratkaisu kaikkiin haasteisiin, mutta se voi olla yksi osa kokonaisuutta, joka tukee hoitotyön laatua, sujuvuutta ja taloudellista kestävyyttä. Kun jokainen osatekijä hoidetaan ammattitaidolla ja yhteistyössä, muodostuu kokonaisuus, joka palvelee sekä asiakkaita että työntekijöitä parhaalla mahdollisella tavalla.