Kansikuva: Satu Jäske
Lapsuuden uteliaisuus elävän elämän ilmiöitä kohtaan johti alan opintoihin ja monivaiheiseen ja -puoliseen uraan ja asiantuntijatehtäviin välinehuollon parissa. Tässä artikkelissa Helsingin toimipaikkavastaava Ville Kivisalmi kertoo urapolustaan, työstään ja muun muassa siitä, miten ammatilliset kiinnostuksenkohteet kulkevat osaltaan mukana myös vapaa-ajalla.
Kuka olet ja millainen on toimenkuvasi Suomen Välinehuollossa?
Olen Ville Kivisalmi ja työskentelen toimipaikkavastaavana Suomen Välinehuolto Oy:n Helsingin toimipaikassa. Työni painottuu laatujärjestelmän ja välinehuoltoprosessien kehittämiseen, monenlaiseen dokumentointiin, asiakaspalveluun sekä uusien asiakkuuksien käynnistämiseen. Työparini tuotantovastaava Tiina Lappalaisen kanssa teen tiivistä yhteistyötä tuotannon hankintojen, logistiikkakumppaneiden ja teknisen huollon kanssa, ja olen ajoittain mukana myös ulkoisessa viestinnässä.
Oletko mukana myös varsinaisessa välinehuoltotyössä?
Kyllä, työtehtäväni sallivat hyvin myös välinehuoltoprosessissa mukana olemisen. Prosessien ja työvaiheiden tunteminen on oikeastaan edellytys omien työtehtävieni hoitamiselle. Tuotannossa mukana oleminen auttaa havaitsemaan kehityskohteita, jotka eivät toimistosta käsin aina näy. Prosesseja ei voi kehittää, ellei niitä tunne.
Tämä on kyllä totta. Entä kuuluuko työhösi asiakkaiden opastusta ja konsultointia?
Jonkin verran kyllä. Osa asiakkaistamme on ulkoistanut välinehuoltonsa vain osittain, ja tällaisten asiakkaiden kanssa saatamme silloin tällöin pohtia esimerkiksi desinfektioaineiden valintaan, hygieniakäytänteiden suunnitteluun, hygienian ylläpitoon ja muuhun välinehuoltoon liittyviä kysymyksiä yhdessä. Näissä asioissa olen aina mielelläni avuksi ja tulen iloiseksi kun saamme yhdessä ratkottua arjen haasteita.
Kuulostaa äärimmäisen monipuoliselta. Kauanko olet ollut töissä Suomen Välinehuollossa?
Aloitin tehtävässäni tammikuun alussa 2021, joten näin vuodenvaihteen jälkeen täytyisi varmaan hankkia kakku juhlistamaan puolikasta vuosikymmentä.
Kollegat, muistakaa siis vaatia kakkua, jollei vielä ole kuulunut. Haluaisitko kertoa, millainen oli sinun polkusi välinehuollon maailmaan?
Olen aina ollut kiinnostunut elävään elämään liittyvistä ilmiöistä ja päätin jo peruskoulussa, että isona minusta tulee biologi. Lukioaikoina kiinnostuin erityisesti mikrobeista – jopa siinä määrin, että seurasin huvikseni elintarvikkeiden homehtumista ja bakteerikasvua jääkaapissa.
Opiskelin Helsingin yliopistossa mikrobiologiaa, biokemiaa, molekulaarista solubiologiaa ja soveltavaa kemiaa, sekä hieman viestintää. Lisäksi olen suorittanut välinehuoltajan ammattitutkinnon. Tunnen siis läpikotaisin sekä mikrobit, niiden kasvamisen ja tuhoamisen kemiallisesti ja fysikaalisesti, sekä välinehuollon prosessit niin teoriassa kuin käytännössä.
Reilu kymmenen vuotta sitten työskentelin lyhyen jakson Helsingin yliopiston Oikeuslääkätieteen laitoksella Hygienian ja miktobiologian laboratoriossa laboratorion johtajan sijaisena. Teimme laboratoriossamme mm. desinfektioaineiden mikrobiologisen tehon testejä, viljelimme laitospesuloiden mikrobiologisia indikaattoreita ja teimme mikrobientunnistuksia. Laboratoriomme oli tuolloin ainoa suomalainen laboratorio, jossa tehtiin käsidesien EN-standardin mukaisia tehotestauksia vapaaehtoisille testihenkilöille tietynlaisilla kolibakteereilla.
Ensikosketukseni välinehuoltotyöhön sain jo lukioikäisenä Tampereella TAYS:n välinehuollossa kuljettajana, ja opiskeluaikana työskentelin parina kesänä Meilahden sairaalan välinehuoltokeskuksessa. Minulla on molemmista lämpimiä muistoja.
Toimin myös yli kymmenen vuotta toiminimiyrittäjänä kouluttaen välinehuoltajia ja muuta hygieniahenkilöstöä sekä tarjoten konsultointia laboratorioiden välinehuoltoon. Olen ollut mukana myös alan standardisointityössä ja tuottanut välinehuollon kirjallisuutta sekä omakustanteena, Duodecimille että SFS Suomen Standardit ry:lle.
Voisi sanoa, että sinä tunnet tämän alan, kuin omat taskusi. Mikä sitten mielestäsi on parasta työssäsi, jos pystyt tästä kaikesta tiivistämään?
Mieleeni nousee kolme asiaa. Pidän työtehtävistä, joissa voin hyödyntää mikrobiologista ja kemiallisiin ilmiöihin liittyvää osaamistani ja ongelmanratkaisukykyäni.
Lisäksi nautin työssäni niistä hetkistä, kun olemme kehittämässä jotain sellaista, jonka avulla on mahdollista helpottaa välinehuoltoprosessissa välinehuoltajiemme työtä.
Kolmantena ja tärkeimpänä tulevat ihmiset eli työkaverit ja asiakkaat, joita ilman arki olisi kovin toisenlaista.
Ne olivat erinomaiset kolme pointtia! Mikä sitten tekee Suomen Välinehuollosta hyvän työpaikan?
Meillä ollaan kehittämishaluisia ja hyvällä tavalla kriittisiä omaa toimintaamme kohtaan. Uskon, että työssäviihtyvyyden peruskulmakiviä on tunne siitä, että omaan työhön on mahdollisuus vaikuttaa. Minusta tämä toteutuu meillä hyvin ja joka aamu on mukavaa lähteä töihin.
Se onkin kyllä tärkeää. Entä miten kuvailisit itseäsi työpaikalla?
Työpaikalla toivon olevani helposti lähestyttävä vaikka välillä joudunkin tekemään töitä toimistotöistä irrottautuakseni. Niihin uppoutuu helposti. Työpaikalla tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat minulle myös tärkeitä arvoja.
Kenelle suosittelisit välinehuoltoalaa?
Järjestelmällisille ihmisille, joille oman työn laatu on aidosti tärkeää. Huolletut instrumentit, jotka välinehuoltaja käsistään päästää, vaikuttavat suoraan potilasturvallisuuteen. Välinehuoltoalan koulutukseen voi hakeutua monenlaisista taustoista – mikrobilaboratoriota ei ole pakko olla perustanut lapsena omaan jääkaappiin.
Mitä odotat tältä vuodelta työrintamalla?
Alkaneelle vuodelle minulla on odotuksia uuden toimipaikkamme suunnittelemisen suhteen. Olemme jo alkaneet ideoida sekä yksityiskohtia että suuria suuntaviivoja. On mielenkiintoista lähteä miettimään, mitä kaikkea aiomme toteuttaa.
Entä mitä teet vapaa-ajallasi?
Kaupunkiasumisen vastapainoksi liikun paljon luonnossa ja harrastan vaeltamista. Viime kesänä tein ensimmäisen pidemmän yksinvaellukseni 55 km mittaisella Hetta–Pallas-reitillä, ja tulevalle kesälle on jo käsivarren vaellus suunnitteilla.
Olen myös pitkään ollut mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa. Juuri vuodenvaihteessa itse asiassa jätin Suomen Välinehuoltajayhdistys ry:n sihteerinpaikkani 8 vuoden jälkeen. Olen tavalla tai toisella harrastanut myös akvaarioita jo 30 vuoden ajan ja nykyään akvaarioharrastukseni on painottunut siihen liittyvään yhdistystoimintaan.
Lisäksi keräilen historiallisia kirurgisia instrumentteja sekä desinfektion, steriloinnin ja terveydenhuollon historiaan liittyvää vanhaa esineistöä. Olen myös keräillyt kotiini alkuainekokoelmaa, jonka viimeiset puuttuvat alkuaineet ovatkin joko radioaktiivisia tai muuten sen verran vaarallisia, että kokoelman kartuttaminen alkaa käydä melkeinpä mahdottomaksi.
****************************
Ammatilliset kiinnostuksenkohteet seuraavat siis myös vapaa-ajan harrastuksiin! Kiitos Ville haastattelusta, olipa mielenkiintoista kurkistaa maailmaasi niin töissä kuin töiden ulkopuolella – ja tässä oli selvästi kaikesta vain pintaraapaisu.
Villen tavoitat Suomen Välinehuollon Helsingin toimipaikasta!